Viimeisen molskin äärellä
7.12.2018
|
Esko Olavi Taskinen in memoriam s. 23.12.1932, k. 31.3.2018
TUL:n marssi alkaa sanoilla "Kulje näin, kulje näin, kulje pystypäin, silmä kirkas hehkuen. Askel varma voitokas, ryhti uljas uskaljas. Pelko pois, pelko pois, kuka jäädä vois. Kutsu kuuluu luokkamme: Nuorin innoin, riemurinnoin, siskot veljet marssimme."
Esko Taskinen eli elämänsä TUL:n marssin hengessä. Hän teki työnsä, hoiti tehtävänsä ja asiansa pystypäin, varmoin askelin ja pelottomasti. Eikä vain omia asioitaan, vaan myös monien muiden: läheistensä ja sukulaistensa, ystävien ja tuttavien, naapureiden ja tovereiden asioita. Mikään yhteisen tekemisen ja auttamisen muoto ei ollut Eskolle vierasta, kukaan avun tarvitsija ei avutta jäänyt, mikäli se Eskosta riippui. Työläiskodin kolmen sisaren Inkerin, Pirkon ja Tainan ja yhden veljen Raimon kanssa kasvaneena lapsena Esko oppi alusta alkaen jakamaan asioita, osaamista ja tavaroita – niitä vähiäkin. Työn tekemisen tärkeyden – ja myös palkitsevuuden - hän oppi vanhemmiltaan Väinöltä ja Lyyliltä. Yhteenkuuluvuutta ja jakamista opettivat sisarukset. Työläisyys, työväen aate oli ilmeisen myötäsyntyistä.
"Käsky saa, kuunnelkaa, aika odottaa, ääntä isäin seuratkaa. Kutsu kuuluu oikeuden, yhteisvoiman veljeyden. Taistella, rakentaa tämä joukko saa, valon suoresta valloittaa. Voima nuori, valtaa vuori, valo voita, sampo saa."
Ritikan kasvattina Esko sai perinnöksi myös vahvan kotiseuturakkauden. Ritikan työväentalon piirissä tapahtuvat toiminnat saivat Eskosta uskollisen toimijan niin urheilun kuin kulttuurin parissa. Urheilussa Esko liittyi Kemin Innon toiminnan ollessa lakkautettuna Kemin Vetoon vuonna 1943, siis 11-vuotiaana. Siitä alkaen Esko on ollut urheiluseuran jäsen, vuodesta -47 alkaen Kemin Innoksi muuttuneessa seurassa. Ritikan työväentalolla tarttui Eskoon myös toinen häneen leimansa antanut harrastus: toiminta silloisissa demokraattisissa nuorissa ja sen eri ohjelmaryhmissä. Erityisesti kisällilauluryhmään kuuluminen oli Eskolle mieluista. Eikä häntä koskaan, myöhempinäkään vuosina, tarvinut kovasti lauluun houkutella, kun se jo helähti osaavasti.
Vaikka Ritikka ja sen lähialue oli Eskolle rakas loppuun saakka, hänen voidaan sanoa antautuneen myös kaupungin houkutuksille ja erityisesti Kemin Työväentalon tarjomalle toimintaympäristölle. Vuonna 1955 valmistunut uusi uljas talkoilla rakennettu Kemin Työväentalo muodostui Eskolle lähes toiseksi kodiksi kun hän vietti paljon aikaa talon painivintillä itselleen rakkaan lajin parissa ja lisäksi iltoja Työväentalon iltavahtimestarina talon toimintoja valvoen.
Kaupungin houkutuksista huolimatta kotiseuturakkaus piti Eskon kuitenkin aina ritikkalaisena ja voidaan sanoa, että Eskon elämäntaival maantieteellisesti kuljetti hänet Möylyntien eteläpuolen lapsuudenkodistaan yli tien, Möylyntien pohjoispuolelle viimeiseen kotiinsa, joka valmistui 1973.
"Isku lyö, taltta syö, kohta pois on yö. Nuori voima voittohon. Rinta rinnan kulkien, luomme uuden huomenen. Ylöspäin. käsikkäin, uutta päivää päin, ikivaloon aurinkoon."
Voittoja Eskon elämän varrelle mahtuikin. Niistä ehkä tärkein oli toisen nuoren sydämen voittaminen Osuuskaupan varastolla, jonne Moskovan festivaaleille valmistautuvien nuorisoliittolaisten piti kokoontua suolavaunua purkamaan talkoilla matkarahoituksen turvaamiseksi. Tuona kertana paikalle tuli vain kaksi nuorta: Esko ja hänen lisäkseen muuan Vuokko. No, kaksistaan ei suolakuormaa kannattanut ryhtyä purkamaan vaan nuoret päättivät lähteä lähikahvilaan kahville ja siitä käynnistyi 60 vuotta kestänyt rinta rinnan kulku. Lisävoittoina lapset, Eija ja Tuomo, sitten heidän lapsensa ja vielä sitäkin seuraavan sukupolven Esko-vaari ehti nähdä. Lapset ovat kasvaneet turvallisessa kodissa hyvän lapsuuden ja ovat vieneet Eskon liikunnallista perintöä edelleen. Ensin omien liikuntaharrastustensa kautta ja nyt lastensa harrastusten myötä.
Esko Taskinen teki pääosan työurastaan Kemin sähkölaitoksella ja Kemin Energialla ja osallistui aktiivisesti myös ammattiyhdistystoimintaan ja oli vahvasti mukana edistämässä työhyvinvointia. Ensimmäinen työpaikka Eskolla oli tiettävästi Pohjolan Sanomien juoksupoikana, tsupparina, sitten Kemin Osuuskaupan varastolla. Eläkkeelle Esko jäi v. -93 Kemin Energialta, mutta toimettomaksi hän ei jäänyt koskaan. Eläkkeelle jäätyään Esko omistautui edelleen hyvin tarmokkaasti seuransa – yhteisen seuramme – Kemin Innon toimintaan ja sen veteraanitoimintaan Iki-intolaisiin.
Esko piti asiansa ja tavaransa varastonhoitajan tarkkuudella järjestyksessä ja myös kirjasi asioita ja tapahtumia tarkasti talteen. Hän oli myös sukurakas ja piti mielellään yhteyttä niin sukulaisiin kuin ystäviin. Esko sai tapaamistaan ihmisistä helposti ystäviä ja heitä kertyi myös monilla yhteisillä matkoilla. Näitä matkoja Esko oli innolla järjestämässä iki-intolaisten kanssa ja Esko olikin monien ulkomaanmatkojen, kylpylämatkojen ja muiden seikkailujen alkuunpanija ja toteuttaja. Siitä jäävät monet häntä kaipaamaan.
Kemin Into, TUL:n Lapin piiri ja koko TUL menettivät Esko Taskisessa tärkeän ihmisen. Oman urheilu-uransa jälkeen Esko toimi seurassa painivalmentajana, tuomarina, jaoston puheenjohtajana, johtokunnan jäsenenä, sihteerinä, varainhankkijana ja kannustajana. Pitkäaikaista Innon puheenjohtajaa, Eskon läheistä ystävää Kalevi Heikkistä lainaten Esko kuului viimeisiin Innon suuruuden ajan toimijoihin, joita ovat olleet mm. kunniapuheenjohtajat Onni Heiskala, Lassi Rajaniemi, Eero Hytönen, Kalle Salmi ja valmentajat Veli Pietarila, Jorma Korpela, Eino Ström ja Taisto Tuominen. Heille kaikille oli ominaista se, että Kemin Into ja intolaisuus oli oman lajin ohessa heille kaikki kaikessa.
Esko Taskinen on ollut viimeiset lähes 30 vuotta Kemin Innon ja TUL-Lapin veteraanitoiminnan sydän ja käynnissä pitävä voima.
Esko ymmärsi hyvin perheen merkityksen kaikessa tässä työssä. Lainaan taas Heikkisen Kalevia: Esko toi perheen tuen merkityksen esille pitäessään kiitospuhetta saamastaan Elämänurapalkinnosta. "Tämä kuuluu oikeastaan Vuokolle", sanoi Esko kiitospuheensa lopuksi. "Sen olen myös huomannut Taskisella käydessäni, kertoo Kalevi. Muut Eskon saamat palkinnot ovat hänen työhuoneessaan, mutta tämä Elämänurapalkinto on kunniapaikalla olohuoneessa."
Eskon pitkä painikilpailuympyrä sulkeutui Sodankylässä 31.3. jossa hän oli taas kerran molskin äärellä – nyt viimeisen - seuraamassa painin Suomenmestaruuskilpailuja. Ympyrä täydentyi, koska tiettävästi Eskon ensimmäinen painikilpailumatka suuntautui Sodankylään.
Esko Taskinen on meidän silmissämme ja muistoissamme suuri mies. Jäämme häntä kaipaamaan.
"Uuden uskon, aamuruskon, lipun viemme voittohon."
Eskon synhtymäpäivän lähestyessä ystävä ja toveri, Kemin Into ry:n puheenjohtaja Kimmo Arstio
Esko Taskisen saavutuksia ja luottamustehtäviä:
TUL:n painiseurat Muut seurat ja lajit Urheilun menestykset: Urheilun luottamustoimet Muut harrastukset ja luottamustoimet Ansiomerkit Lapin elämänurapalkinto 2015. Korkein mahdollinen TUL:n huomionosoitus TUL:n Malja nro 38 vuonna 2015 ja samana vuonna Kemin Into ry:n kunniajäsenyys. |